Romaani Poika
raidallisessa pyjamassa etenee hyvää vauhtia. Tällä kertaa erityisesti
pienen Bruno-pojan ystävyys keskitysleirillä asuvaan Shmueliin on herättänyt
ajatuksia. Sanonta ”lasten suusta kuulee totuuden” saa kirjassa uuden
merkityksen. Perimmäinen totuus näkyy lasten teoissa. Poikien välinen ystävyys
on luja ja aito. Ennakkoluulot ovat heidän ystävyyssuhteestaan kaukana.
Niin
sen pitäisi ollakin. Ihmisen todellinen luonto on jalo ja sydämellinen.
Valitettavasti nämä ominaisuudet katoavat helposti, kun ihmiselle syötetään
tiettyjä normeja ja tietynlaista ajatusmaailmaa. Mistä sai alkunsa käsitys
siitä, että juutalaiset ovat pahasta? Pienelle lapselle ei tulisi mieleenkään
vihata tai tuomita muita. Olen elämäni varrella huomannut, että vihan takana
onkin usein vain voimakkaat ennakkoluulot.
Brunon ja Shmuelin ystävyydestä
on liikuttavaa lukea. Ihmiset on todella tehty välittämään toisistaan. Lukion
historiassa puhuttiin joskus siitä, miten sotilaat joutuivat viettämään joulun
rintamalla. Opettaja kertoi, miten juoksuhaudoissa olleet sotilaat hivuttautuivat
varoen ylös ja alkoivat yhdessä vihollistensa kanssa laulamaan joululauluja ja
pelaamaan palloa. Tarina oli vaikuttava ja ilmeisesti tottakin. Surullista,
että toisinaan hyvän aikaansaaminen vaatii niin paljon pahaa.
Aino
Sydäntä samaan aikaan sekä lämmittävää että raastavaa tekstiä. Itsekin olen usein miettinyt, että mihin lapsen viattomuus aina tietyssä vaiheessa oikein katoaa ihmisestä? Myös ihmisen luontainen ahneus, joka ilmenee etenkin vaikutusvaltaisilla henkilöillä, on mielestäni inhottavaa ja se, että viattomat joutuvat kärsimään tästä ahneudesta esim. sodan muodossa on kuvottavaa. En tosin ymmärtänyt mitä tarkoitit kun tekstissä sanoit, että toisinaan hyvän aikaansaaminen vaatii pahaa.
VastaaPoistaOlin tosiaan pukenut ajatukseni sanoiksi hieman kehnosti. Itsellenikään ei tule mieleen tilannetta, jossa hyvän aikaansaaminen todella vaatisi pahaa. Tarkoitin enemmänkin, että joskus vasta kohdatessaan pahuutta, ymmärtää hyvän merkityksen. Surullisen usein ihminen oppii arvostamaan hyviä asioita vasta silloin, kun ne eivät ole enää itsestäänselvyyksiä.
PoistaVoisihan sitä ajatella, että esim. jonkun diktaattorin tappaminen on paha asia (tappaminen sinällään väärin), mutta sillä saadaan aikaan hyvää. Kävisikö, Aino, tällainen esimerkistä?
PoistaBrunon ja Shmuelin ystävyys olosuhteista riippumatta on vilpitöntä. Ihmisten pitäisi olla paljon ennakkoluulottomampia ja aikuisten pitäisi ottaa lapsista mallia. Olen samaa mieltä, että ihmiset ovat alun perin hyväntahtoisia, mutta kun olosuhteet muuttuvat, ihmisestä tulee sellainen kuin olot vaativat, esim. sodan aikana vaaditaan aikamoista kylmäpäisyyttä, jotta selviää eteenpäin niin henkisesti kuin fyysisesti.
VastaaPoista-Valtteri Juutinen
Ihanaa, kun lapset voivat ystävystyä toistensa kanssa ilman ennakkoluuloja. Harmillista kuitenkin on se, että tuo taito katoaa iän myötä. Brunon sydämmellinen ystävyys ja auttamisen halu ovat suorastaan ihailtavia ja niistä kaikki voisivat ottaa mallia. Jos Bruno olisi ollut tietoisempi tilanteesta, saattaisi tilanne olla erilainen. Vanhempien ennakkoluulot siirtyvät ikävä kyllä lapsille.
VastaaPoista