Sain vihdoin luettua
teoksen Poika raidallisessa pyjamassa kannesta kanteen.
Päällimmäisenä mieleeni jäi tarinan järkyttävä loppu. Brunon kuolema
keskitysleirillä herättää ristiriitaisia tunteita. Lukiessani ehdin tutustua
hahmoon hyvin, ja siksi kuolema sai minut surulliseksi.
Toisaalta
minua suututtaa omat tunteeni. Miksi olen surullinen juuri Brunon puolesta, kun
samaan aikaan kymmenet, ellei sadat juutalaiset saivat surmansa. Suorastaan
ihnottaa, että tunnen fiktiivisen hahmon kuoleman takia suurempaa surua kuin
kaikkien oikeasti henkensä menettäneiden juutalaisten puolesta. Tunnen tuntevani väärin,
vaikka romaanin näkökulma saakin lukijan keskittymään nimenomaan Brunon
kohtaloon.
En ole ennen tullut
ajatelleeksi, että tarinan näkökulma voi vaikuttaa lukijan tunteisiin näin
paljon. Tottakai viattoman päähenkilön kuolema saa surulliseksi. Jos tarina
kerrottaisiinkin juutalaisen näkökulmasta, uskoisin tunteideni olevan täysin
erilaisia. Ajattelisin varmaan, että natsiupseerin poikana Bruno ansaitseekin
kuolla.
Kokonaisuutena teos
oli hyvä, mutta olen silti erittäin tyytyväinen, ettei minun tarvitse enää
lukea sitä. Niin väärin kuin se onkin, haluan nyt unohtaa kaikki nuo kauheudet
hetkeksi ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä ihminen on saanut aikaan.
Aino
Ymmärän hyvin, miksi koet surua Brunon kohtalosta muttet niinkään ei-fiktiivisten henkilöiden kuolemasta: kun kirjaa lukee, päähenkilö tulee hyvin tutuksi, aivan kuin ystäväksi jonka on tuntenut jopa vuosikausia. Väitän, että suurin osa, monelle jopa kaikki keskitysleireillä kuolleet eivät ole muuta kuin nimiä (jos edes niitä), jolloin on hyvin vaikea kokea myötätuntoa. Tiedostan hyvin, kuinka julmaa ja väärin holokausti oli, mutta usein koen olevani kylmä ihminen kun en vain yksinkertaisesti kykene kokemaan surua asiasta. Jos keskitysleireillä olisi kuollut edes yksi minulle läheinen henkilö, luulen, että suru valtaisi minut ajatellesani muitakin samassa paikassa kuolleita.
VastaaPoistaHyviä ajatuksia. Jos keskitysleirillä olisi kuollut joku läheiseni, en varmasti olisi pystynyt lukemaan kyseistä romaania. Tällaisessa tilanteessa Brunon kuolema ei varmasti olisi tuntunut miltään verrattuna kaikkiin holokaustin tuhoihin.
PoistaVoit lohduttaa itseäsi ajatuksella, että Bruno ei kuollutkaan, sillä kirjan loppu jää lukijan tulkinnan varaan. Itsekkin kyllä oletan hänen kuolleen. Ihminen osaa olla julma toisia kohtaan..
VastaaPoistaSinan Bilgili
Loppu tosiaan jää tulkinnanvaraiseksi, mutta tulkitsen Brunon menehtyneen. Vaikka haluaisinkin ajatella positiivisesti, on teokselle vaikea mieltää onnellista loppua.
PoistaHienoa pohdintaa sekä tässä että muissa teksteissäsi. Kuvailet tuntemuksiasi ihanan avoimesti ja rehellisesti - kypsää tekstiä.
VastaaPoista