Tunteita

Brunon oletettu kuolema lopussa herättää monenlaisia tunteita. Hävettää hieman myöntää, mutta mieleeni heräsi ajatus siitä, että poikansa menettäminen oli Brunon isälle oikein, vaikka kerroinkin aiemmin hänen tilanteestaan.
 Se, että poika on päähenkilö, tuo paljon puhuttuun ja arkaan aiheeseen uuden ja tuoreen näkökulman. Kirja kuvaa näiden leirien kammottavuutta ja herättää tietenkin inhoa toimintaa kohtaan. Vaikks yritin ymmärtää toteuttajien syitä, niin en silti pysty mitenkään käsittämään näiden vainojen perimmäistä syytä. Vainot ovat peräsin sairaasta mielestä, muuta en keksi.
Kirja oli kuitenkin kokonaisuutena hyvä ja koskettava ja lisäsi  vihaa vihaa natseja kohtaan ja sekä sääliä viattomia juutalaisia kohtaan. En itse surrut Brunon kohtaloa lopussa sen erikoisemmalla tavalla kuin muita tapettuja, vaikka kirja siihen pyrkikin.